4H-muistoja

Leena Lehto muistelut:

"Kävin 4H kerhoa Pärnämäessä 70 luvun molemmin puolin. Ohjaajana oli siis Kaarina Savikurki. Kaarina on jäänyt kerhosta mieleen mahtavana puurtajana joka vei meitä maalaislapsia milloin mihinkin autollaan. Kaarinan "tila"autossa kuljettamat lapsimäärät eivät ehkä tänä päivänä täyttäisi kaikkia säädöksiä mutta kun muutakaan mahdollisuutta kulkemiseen ei ollut niin sopu sijaa antoi ja tunnelma oli korkealla. Itse kasvatin juureksia ja oli minulla oma kerholammaskin muutaman vuoden. Kasvimaa pidettiin (tai ainakin yritettiin)hyvässä kunnossa ja kitkettynä koska ei voinut koskaan tietää milloin Kaarina porhaltaa kesällä niitä katsomaan. 
Kesäisistä retkistä on erityisesti jäänyt mieleen Enoveden saaressa pidetty yöretki. Iltapäivällä mentiin Rantalan rantaan ja siitä meidät joku vei veneellä saareen. Jostain syystä Kaarinalle tuli joku tärkeä meno ja hän jätti meidät kerholaiset yksin yöksi saareen. Emme pitäneet asiaa mitenkään kummallisena kyllähän me nyt yksi yö pärjätään. Teltoissa nukuttiin ja nuotiossa jotain ruokaa laitettiin. Yöllä kuitenkin nousi ukonilma ja silloin kyllä vähän teltassa kyhjöttäminen pelotti. Aamulla sitten oltiin reippaana Kaarinaa vastaanottamassa. Kaikesta huolimatta hyvä muisto jäi.

 

Toinen mieleenpainuva retki oli Pirunkirkolle Sonnasen taakse Heinolan puolelle. Kävin vuosi sitten samassa paikassa ja vieläkin ihmettelen miten hieno ja mahtava paikka on ja muistoissa säilynyt tosi hyvin. Kesät hoidettiin kasvimaata ja syksyllä valmisteltiin koko kylälle ohjelmallinen ilta jolla kerättiin varoja toimintaan. Iltaan sisältyi aina joku näytelmä jota koko syksy harjoiteltiin. Yksi repliikki on jäänyt näytelmistä mieleen. Leikkasin ranskanleipää veitsellä ja lausuin "ollakko vai eikö olla porkkanamaata kitkemässä." Joten suurten näytelmien jalanjäljissä oltiin. Arpoja myytiin, kahvia tarjottiin ja koko kylä tuli ilolla tapahtumaan mukaan kannattamaan. Muutamana vuonna paikallinen Pukimo järjesti iltaan muotinäytöksen. Me kerholaiset oltiin mannekiineja ja lavalle meno kyllä jännitti mutta aina niistä selvittiin. Yhtenä vuonna sain päälleni punaisen villakangas takin jonka kangas oli ihanan pehmeää. Olisin halunnut takin itselleni mutta sehän ei ollut mahdollista ja tiesin sen kyllä mutta silti harmitti kun ajattelin että joku saa tämän kauniin vaatteen mutta minulta se jää haaveeksi.

 

Kesäreissuilla oli aina omat eväät mukana ja monet kerrat minulla oli omenalimsaa pieni pullo mukana. Liekö hyvistä muistoista vai limsan maustako johtuu että edelleen lemppari limsa on omenalimsa kun sitä taas kaupoista on saanut.

Kaarina kävi myös kodissani tekemässä pihasuunnitelman joka tuntui todella hienolta ja erikoiselta jutulta. Sitä en muista tuliko kaikki pensaat ja puut joita suunnitelmassa oli istutettua mutta ainakin pihapiiriin istutettiin pitkä pätkä syreeniaitaa.

Muistelisin että Kaarina myös toimitti siemeniä äidin puutarhaan.
Siemenkäpyjä kerättiin hakkuualueilta. Muovikääreitä myös kerättiin mutta en muista mitä kääreitä. Narukasseja tehtiin ja taitaavat vastaavat kassit olla nyt taas muotia.

Paljon siis hyviä muistoja.

Leena Lehto, Laukaasta."

 

******************************************************************* 

Anja Ripatin muistelu:

"Huomasin, että Mäntyharjun 4H:lla on juhlavuosi, 90 vuotta on tullut täyteen.  Olen melko saman ikäinen ja innostuin onnittelemaan ja muistelemaan vuosia taaksepäin.

Vanhempani olivat maanviljelijöitä ja ilokseni pääsin 4H- kerholaiseksi jo alle 10- vuotiaana. Ensimmäinen kerhoneuvojani oli Aune Paasonen, hän oli maalaistalon tyttö. Hän kiersi katsomassa kerholaisten kasvimaat ja opasti myös niiden hoidossa. Aune joutui jättämään työn sairauden takia.

Seuraava neuvoja meillä oli Kaarina Savikurki. Siltä ajalta muistan paljon. Kaarina oli erikoisen toimelias ja silloin tarvittiin juuri hänenlaistaan, kun tulivat pulavuodetkin. Ei ollut eläkkeitä kenelläkään, kerholaiset kävivät keräämässä polttopuita vanhoille ja muutenkin auttamassa heitä. Muistan, että vedimme lammesta sinne uponneita puita kuivumaan polttopuutarpeiksi. Sieniäkin suolattiin Kaarinan opastuksella saavitolkulla. Kerättiin marjoja metsistä ja pientareille jääneet viljan tähkät, kaikki ruoaksi. Kukaan ei ollut allerginen eikä liian lihava, kaikille ruoka kelpasi. Kerättiin vatun lehtiä ja keitettiin teetä, se maistui kaikille, lettusten kera. Tyttöjä oli enemmän kuin poikia.

Kun sain omia lapsia, Kaarina oli heidänkin kerhoneuvojansa. Opasti kasvimaan hoidossa ja saapui aina kerran kuussa pikku Fiatillaan, kyydissään pitempimatkalaisia ja pidettiin hauskaa milloin kenenkin kotona. Niin, pidettiin hauskaa, vanhat ja nuoret, sillä Kaarina antoi lapsille tilaa luovuuteen: Tytöt keksivät ja harjoittelivat näytelmiä, sketsejä ym. Niitä he sitten esittivät ja yleisössä oli monta sukupolvea, oma isänikin katsoi mielellään. Luontoretkiä tekivät nämäkin, niin kuin minunkin sukupolveni aikoinaan.
Perinne osallistua 4H-toimintaan jatkui myös lastenlapsilleni, oli Raili Kesiön vuoro opastaa.

Toivon Onnea ja Siunausta 4H-työhön seuraavillekin sukupolville.

Jatkukoon Mäntyharjulla Harkinta, Harjaannus, Hyvyys ja Hyvinvointi!

Anja Ripatti"

 

**************************************************************** 

Taina Kukko-Väisänen muistelut:

 

"Kuuluin Toivolan 4H-kerhoon vuosina 1981-1993. Ensin osallistuin jäsenenä säännöllisesti kokoontuneen kerhon toimintaan. Vähitellen konkareiden siirryttyä eteenpäin elämässään, "ylenin"kerhon sihteeriksi ja siitä puheenjohtajaksi. Kerhoneuvojana meillä oli ensin Kaarina Savikurki ja hänen jälkeen Raili Kesiö. Kerho kokoontui Toivolan koululla sekä erikseen sovituissa paikoissa, kuten metsästysmajalla, jossa yövyimme makuupusseissa monena vuonna. Lisäksi urheilimme ympäri vuoden, järjestimme lettukestejä, kävimme kesällä uimassa ja keksimme muuta hauskaa yhdessäoloa.

Osallistuimme erilaisille kokkauskursseille, ompelukursseille ja suoritin myös traktorilla kyntökurssin.
4H-kerhon kautta "koulin" useana vuonna puuntaimia: kuusta, mäntyä ja koivua. Istutimme peltoon pikkutaimia 10 cm välein, kotiin taimiryhmiä ja parin vuoden kuluttua myin niitä eteenpäin ja loput istutimme isän kanssa omaan metsään.
Vuosilukua en muista enkä juhlaa (voisiko olla 4h-yhdistyksen) 75-vuotisjuhlat, mutta 4H-kerhoa juhlittiin Mäntyharjun lukiolla. Soitin siellä pianolla alkutahdit, säestin Hannaleena Karjalaista hänen laulaessaan ja taisin samassa juhlassa käydä kansallispukuun pukeutuneena pokkaamassa 10-vuotislusikan.

Viimeinen suuri juttu 4H-laisena oli ikimuistoinen kesä lukion jälkeen 1993, kun hain monen muun suomalaisen 4h-laisen joukossa vaihtoon vierailulle ulkomaisiin YF-yhdistyksiin. Pääsin Skotlantiin ja kiersin eri puolilla saaria n. pari kuukautta. Ihania ihmisiä ja ihania muistoja! Edustin siellä omaa 4h-kerhoamme parhaalla mahdollisella tavalla, asuin perheissä ja osallistuin kerhojen toimintaan. Oleskelustani kirjoitettiin juttu Pitäjän Uutisiin, kun palasin kotiin. Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan Helsinkiin ja 4h-toiminta jäi.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen saanut toimia kerholaisena ja siitä ajasta on jäänyt mukavia muistoja, joista ei olisi pystynyt nauttimaan ilman aktiivisia kerhoneuvojia sekä ihania kerhokavereita. Minussa asuu pieni 4h-lainen ikuisesti! "

 

****************************************************************************